Kleid

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Kleid

Viesti kirjoittaja Varpus lähetetty La Marras 15 2014, 03:40



Nimi: Kleid
Laji: Valkohäntäkauris
Sukupuoli: Hirvas
Ikä: 5v.
Lauma: Pohjoisen metsän lauma
Asema: -
Säkä: 133cm
Paino: 152kg


Ulkonäkö
Kuva
Taustamusa
Valtavan kokoinen, massiivinen, voimaa ja testosteronia puhkuva Kleid hirviömäisine sarvineen tuskin tuo ensimmäisenä mieleen turvallisen halinallen. Hyvä. Sillä sitähän hirvas ei ole.
Keidin lihakset uurtuvat selkeästi tiiviin karvan alla ja herättävät väkisinkin huomiota. Korkeutta sille on kertynyt huimat 133 cm. Painoa on vähintäänkin sen edestä, vaikkei Kleidillä juuri ylimääräistä rasvaa olekaan.
Hirvaan sarvet ovat huomattavasti suurempaa ja jykevämpää tekoa, kui normaalin valkohäntäkauriin. Tämä johtuu geenimutaatiosta. Iän karttuessa Kleidin sarviin alkaa puskea lisää haaroja.
Väritykseltään hirvas on hyvin vaalea, kuulaan harmahtavan heinän värinen mustalla kontrastilla ja valkoisella valolla. Sillä on mustaa simiensä ympärillä, turvassa, juovana niskassa, joka loppuu aasinristiin ja toisena juovana alkaen hieman ennen takajalkoja ja jatkuen häntään asti. Myös sorkat ja sarvet ovat voimakkaan mustat ja kintereissä on mustaa juovitusta. Valkoista Keidillä on pisaran muotoisena kurkussa, kaveten kohti ryntäitä, sekä vatsassa ja takamuksessa.
Kleidin turvassa on valkoinen läiskä, joka häivähtää huulesta ylöspäin vaaleanpunaiseen.
Hirvaan karva on karheaa ja jäykkää. Niskassa karva on hieman pitempää ja pystyssä pörhöttävää otsasta aina säkään saakka. Myös kurkussa ja leuassa on pidempää karvaa.
Kaksi rosoista, harmaaksi haalistunutta vanhaa arpea halkoo hirvaan vasemman kasvonpuoliskon, toinen aina huuleen asti. Vasen korva on repaleinen, eikä Kleidillä ole ollenkaan häntää. Hännän paikalla on vain suuri, arpikudoksen korjaama arpi.
Muutama arpi tekee hirvaasta varsin rujon näköisen ja verenpunaiset, kapeapupilliset silmät vain korostavat luotaantyöntävän pelottavaa vaikutelmaa.


Luonne
Taustamusa
"Do you see pale figure in the darkness? Run. Fast."
Kleid, kyynisyyttä ja kuolemaa tihkuva aave, jonka mieli häilyy elämän ja kuoleman rajamailla.
Se on luultavasti viimeinen kauris, johon Häivähdyksessä haluaisi törmätä. Miksikö sarvipäätä kannattaisi välttää? Syy on yksinkertainen: Kleid on puhdas tappaja. Se suhtautuu intohimoisesti kipuun ja eritoten sen aiheuttamiseen. Veri, tuskanhuudot ja viimeiset rukoukset ovat hirvaalle huumettakin koukuttavampaa. Se rakastaa tappamista enemmän, kuin itseään. Enemmän, kuin elämäänsä.
Kuolema on Kleidin olemisen tarkoitus. Ei se kuitenkaan jokaista eteen tulevaa kaurisparkaa halua tappaa. Tai oikeastaan haluaa, muttei tapa. Joten silloin, kun sarvipää ei ole heittelemässä vasaparkoja päin puita, tai survomassa sarviaan jonkun kylkeen, se käyttäytyy varsin tyynesti ja harkitusti.
Koskaan Kleid ei ole mukava kellekään. Se käyttäytyy kylmän töykeästi, eikä juuri suo arvokasta kiinnostustaan muille. Mutta hirvas on rehellinen. Jos joku kysyisi siltä, onko se tappanut jonkun, vastaus olisi  poikkeuksetta myöntävä. Hirvas ei näe mitään syytä peitellä totuutta ja pitää valehtelua, sekä asioiden kiertelemistä halveksuttavana. Hirvas ei ole kovin puhelias, muttei hiljainenkaan. Se ei pidä höpöttelijöistä, muttei hiljaisista hissukoistakaan.
Mutta yrittipä kuka tahansa olla hirvaalle kuinka kiltti tahansa, siltä ei tule tippumaan lämmön kipinääkään. Kleid on ja pysyy kylmänä, kuin ikijää.
Se, joka saa Kleidin hymyilemään, ansaitsisi kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, sillä hirvaan huumorikin on vakavaa. Se koostuu lähinnä synkeästä ironiasta ja kuolemankaipuusta. Kaikesta synkästä pelottavasta.
Vaikkei Kleid jokaista tapakkaan, toisten satuttamisesta on tullut sille pakkomielle. Hirvaan täytyy saada purkaa pakkautunutta mielihaluaan ja saada taas kuulla kivun voihkaisut. Kyllä se voisi saada itsensä eroon tappamiskierteestään, mutta sillä ei ole pienintäkään halua tehdä moista. Joten aika-ajoi se käy pieksemässä, tai tappamassa jonkun ja jatkaa synkeää elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tässä on syy, miksi kauriilla ei ole ystäviä. Jokaisen heistä se on ennenpitkää tappanut.
Yleensä Kleid viihtyy yksin, eikä juuri hakeudu muiden seuraan. Jos kuitenkin tapahtuu ihme ja sarvipää suvaitsee lähestyä oma-aloitteisesti toista kaurista, sillä ei ole hyvät mielessään. Mutta törmätessään johonkuhun, se ei kiellä itseltään pientä jutusteluhetkeä lajikumppanin kanssa. Tosin kummoista juttukaveria ei hirvaasta saa, sillä ennenpitkään sen pahoittaisi seuralaisensa mielen suorasanaisuutensa ja rehellisyytensä vuoksi.
Muiden piekseminen ja muu verinen homma ei kuitenkaan tapahdu täysin vaistojen varassa. Kleid on äärimmäisen älykäs ja laskelmoiva, sekä osaa käyttää kumpaakin ominaisuuttaan tehokkaasti hyväksi. Jokainen liike, jonka seuralainen tekee, kääntyy Kleidin päässä uhrin heikkoudeksi. Hirvaalla on myös erittäin hyvä muisti. Se ei koskaan unohda nimiä, tai kasvoja, vaikka olisi kuullut, tai nähnyt ne vain vilaukselta. Hirvas ei koskaan unohda ketään.
Kauris ei myöskään vasa-aikojensa jälkeen ole kertaakaan pelännyt mitään. Se ei ole edes ajatellut pelkoa. Ei edes petojen hyökätessä, jossa jonkin mentyä pieleen voi jopa kuolla. Tästähän asia kiikastaakin. Kleid ei pelkää kipua, saatikka kuolemaa. Oikeastaan kumpikin näistä hyörii alati sen ajatuksissa. Ne ovat kaksi ystävää, jotka eivät koskaan hylkää.

Saadessaan rauhaa, hirvas ajattelee varsin filosofisia kysymyksiä, elämän tarkoitusta, kuolemaa ja muuta maailman menoa. Se pitää ajattelusta, joka suo sen älylle haastetta. Kleid käy usein ääneen keskustelua itsensä kanssa, väitellen vaikeista kysymyksistä, eikä piittaa piiruakaan, jos joku sattuu kuulemaan. Oikeastaan muiden mielipiteet kiinnostavat Kleidiä yhtä paljon, kuin kärpänen raadon päällä. Eli vähemmän, kuin ei yhtään.
Muiden sanomisilla ei  ole vaikutusta hirvaan mieleen, joka on omalla kummallisella tavallaan vakaa ja järjestäytynyt, kuin suuri, kylmä vuori.

Kleid tietää näkevänsä harhoja. Hirvaan silmät tavoittavat jotain, mitä muut eivät näe. Laihoja kaurishahmoja harmaassa udussa katsomassa sitä sameilla, kuolleilla silmillään. Hirvas näkee niitä koko ajan. Aina. Ne seuraavat sitä ja kuiskailevat sen korviin. Sarvipää suhtautuu näihin hahmoihin tyynesti, eikä sen enempää lähesty niitä, kuin yritä karkottaakaan. Ne vain tulevat ja menevät miten lystäävät, vanhojen kadotessa ja uusien tullessa tilalle.
Lyhyesti ilmaistuna Kleid on väkivaltaituudesta ja kuolemasta pakkomielteinen, skitsofrenian oireita poteva, vakava ja kyyninen olento, jonka ajatukset hipovat nerouden ja hulluuden, elämän ja kuoleman rajaa.


Menneisyys
Taustamusa
Kuukauden matkan päässä pohjoisessa sijaitsee pieni, luminen ja kylmä laakso, jossa jokunen vuosi sitten oli vielä kauriita. Minne kaurislauma on kadonnut? Syy ja vastaus tähän kysymykseen syntyi viisi vuotta sitten tuossa samaisessa laaksossa.
Pienen hirvasvasan, Kleidin emä, Nivandra, oli laumansa vihatuin paitsi ilkeytensä, myös huolestuttavien huhujen takia. Kerrottiin, että muutama kuukausi sitten se oli tyrkännyt oman puolisonsa -ja Kleidin isän- hyiseen jokeen, josta ystävällisenä ja rakastavaisena tunnettu kokenut hirvas löydettiin myöhemmin kuoliaaksi jäätyneenä.
Miksiko Nivandra oli tehnyt tämän? Luultavaksi huvikseen. Se ei ollut koskaan rakastanut puolisoaan sen enempää, kuin kauniin väristä poikaansakaan.
Käytännössä Kleid oli orpo ja yksin. Kantaen pahamaineisen äitinsä tummaa varjoa yllään se sai lauman nuorison vihat ylleen.
Kun Kleid oli vasta kasvattamassa sarvennipukoitaan, joukko lauman hirvaita kävi hoikan ja pitkäjalkaisen vasan kimppuun. Tuossa tohinassa Kleid sai kaksi syvää arpea kasvoihinsa ja menetti häntänsä.
Kleidiä kuolleeksi luultuaan nuorukaiset lähtivät kipin kapin karkuun ja vasa virui tajuttomana lähes tunnin, ennenkuin lauman vanha parantaja löysi sen ja hoiti sen haavat. Muutaman viikon toipumisen aikana Nivandra ei ollut kertaakaan käynyt katsomassa poikaansa, vaan keskittyi sen sijaan vokottelemaan erästä paikallista sarviurhoa. Nuori Kleid vihastui. Hirvas alkoi vihata äitiään ja laumaansa sydämensä pohjasta. Vuoden ajan se kesti toistuvia pahoinpitelyjä ja vainoamista, ennenkuin häipyi laaksosta vuoristoon.

Kolmivuotiaaksi asti Kleid kasvatti massaansa ja nautti kasvupyrähdyksestä. Sarvipää oli jo monta vuotta sitten päättänyt kostonsa ja alkanut valmistautumaan siihen. Ja niin kauris valmistuikin. Kleid harjoitteli elävillä vastuksilla, tässä tapauksessa kaikella liikkuvalla, mitä karusta vuoristosta löysi. Tuona aikana hirvas huomasi nauttivansa harjoittelusta, toisten satuttamisesta ja tappamisesta. Siitä tuli Kleidille huumetta, jota hänen oli pakko saada säännöllisesti.
Viimein, verenpunaisen katseensa laakson suunnaten, vaalea hirviö lähti matkaansa ja palasi laaksoon. Kukaan ei huomannut kalpeaa varjoa yössä, vaanimassa niitä. Ensin kuoliaaksi silvottuja lauman jäseniä luultiin petojen tappamiksi, kunnes eräs nuorukainen näki arpinaamaisen hirvaan survovan sarvensa tiineen naaraan kylkeen ja murjovan tämän elävältä. Silloin laakson lauma hätääntyi. Etsijöitä lähetettiin Kleidin perään, mutta vuoristossa karaistunut hirvas jätti jälkeensä vain ruumisvanan.
Viimein jäljellä oli vain vanha parantaja. Nivandran, kiusaajansa, kaikki Kleid oli tappanut yksi kerrallaan.
Hirvas aikoi kiitoksen eleenä säästää vanhan kauriin hengen. Sehän oli ollut kiltti pienelle vasalle, tulevalle murhaajalle neljä vuotta sitten. Mutta sitten hirvas katsoi tarkemmin luisevaa vanhusta. Talvi oli tulossa, eikä parantaja ikinä selviytyisi raatoja kärkkyviltä pedoilta. Joten punasilmä teki päätöksensä.
Vanhan parantajan kuolema oli nopea ja armollinen.
Nyt Kleid oli tyytyväinen. Se oli saanut kostonsa ja päätti suunnata kulkunsa muualle inhoamastaan laaksosta. Olipa se saanut lauman johtajavainaalta muistoksi revityn korvan muiden arpiensa seuraksi, mutta hinta oli pieni koston makeuteen nähden.
Hirvas suuntasi kulkunsa etelään, tyydyttäen välillä tarvettaan tappaa, hankkien itselleen huumettaan.
Kuukauden satunnaisen vaelluksen jälkeen Kleidin silmien edessä avautui uusi maisema. Suuri alue jylhine metsineen, pursuten kauriita. Kiinnostuneena tappaja suuntasi sorkkansa kohti Häivähdystä ja löysi vuoden jälkeen itsensä Pohjoisen metsän laumasta, soluttautuneena, viatonta esittäen. Mutta nyt Häivähdyksen kauriita verotti jokin muukin, kuin terävähampaiset saalistajat.

Muuta: Skitsofreninen, geenimutaatio vaikuttaa sarvien kasvuun ja kokoon

Varpus
Mode
Mode

Viestien lukumäärä : 1434
Join date : 19.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Kuopio

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa