Nitka

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Nitka

Viesti kirjoittaja Varpus lähetetty Ma Syys 29 2014, 07:50



N I M I: Nitka
K U T S U M A N I M I: Nitka, joskus Nit
L A J I: Valkohäntäkauris
S U K U P U O L I: Naaras
I K Ä: 1v.
L A U M A: Laumaton
A S E M A: -
S Ä K Ä: -
P A I N O: -


U L K O N Ä K Ö

Nitka on tyypillinen vasa pitkine honteloine koipineen, luisevine takamuksineen ja suurine tapittavine silmineen.
Vasaksi naaras on kuitenkin melko hoikka, pienikokoinen ja suurikorvainen. Hyvin suurikorvainen. Väritykseltään Nitka on pääasiassa hieman harmahtavan tummanruskea. Karva on paikoin hieman pörröisempää, esimerkiksi takamuksessa, alavatsassa ja leukaperien takana. Vasan otsa ja kuonon laki ovat mustat, samoin kuin niska, selkä ja hännänpäällyskin. Sävy sekoittuu pehmeästi ruskeaan, jättämättä selkeitä rajoja kahden värin välillä. Mielenkiintoisen ja persoonallisen lisän Nitkan ulkonäköön tuo vahvasti ruosteenruskea kaula ja vatsa, sekä valkoiset läiskät korvien pielessä. Ruosteenväriä on myös korvakarvoissa, leuassa ja raajojen sisäpinnalla.
Nitkan suuret silmät ovat kevätruohon väriset, pirteät ja kirkkaat, kuten naaras itsekin.
Rämäpäisestä rymistelystä pusikoissa ja kivikoissa ovat jättäneet jälkensä naaraan karvan alle. Pienet naarmut, sijaiten enimmäkseen jaloissa, eivät näy, mutta tuntuvat koskettaessa.


L U O N N E

On olemassa kuoreensa vetäytyvä, itsensä maailmalta sulkeva ja hiljainen tyyppi, joka pitävää synkkyydestä ja yksinäisyydestä. Nitka on sellaisen täydellinen vastakohta. Pikkuruinen vasa on varsin menevää, puheliasta ja itsevarmaa sorttia. Se ei osaa olla hetkeäkään hiljaa, vaan vaikka lauleskelee älyttömiä lauluja, jos juttua ei tahdo tulla. Naaras ei jaksa pysyä milloinkaan paikoillaan. Se tappaisi sen tylsyyteen.
Nitka on erinomainen tutustumaan muihin, sillä se tekee usein rohkeasti aloitteen. Tosin käytöstavat, saati sanasensuuri eivät ole koskaan kuuluneet naaraan vakiosanoihin. Se sanoo mitä sylki suuhun tuo ja harvoin tajuaa pyytää anteeksi suorasukaisesti ilmaistuja mielipiteitään.
Sanojen lisäksi suoraan ja kiertelemättä Nitka ilmaisee myös tunteensa. Jos sitä naurattaa, se nauraa, itkettäessä itkee ja suututtaessa riehuu ja pistää paikat säpäleiksi. Se ei peittele tunteitaan edes tuiki tuntemattomilta, eikä pelkää itkeä räkä poskella ja silmät verestävinä edes keskellä kaurishulinaa.

Nitkan pohjaton uteliaisuus ajaa sen usein kauas turvallisilta vesiltä. Tosiasia on se, ettei naarasta kiinnosta mikään turvallinen, kuten perhoset ja kukkaset. Ampiaiset ja nokkospuskat ovat paljon kiehtovampia.
Vaikka Nitka omaa kauniit prinsessasilmät, sen persoonaa kuvaava sana on viikinki. Vasa on pieneksi naaraaksi varsin raisu, eikä pelkää uhota rinta rottingilla isommilleen. Tehopakkauksessa riittää voimaakin enemmän, kuin päällepäin uskoisi, eikä pikkuinen todellakaan pelkää käyttää sitä. Naaras viihtyy hirvaiden seurassa, sillä naarasvasat tuntuvat lähinnä pelkäävän sen jätkämäisiä tönäisyjä ja terävää sanasäilää. Ikäisekseen kypsä vasa pitää erityisesti itseään hieman vanhempien hirvaiden seurassa, sillä he eivät ainakaan ala pillittämään, kun naaras tyrkkäisee touhun tuoksinnassa vahingossa liian kovaa.
Kaiken tämän rajuuden, suorasanaisuuden ja energisyyden lisäksi Nitka on raivostuttavan itsepäinen. Jos naaras kerran jotain päättää, asiasta on turha edes harkita keskustelevansa. Nitkan päätä ei käännetä vääntämälläkään. Toisinaan vasa menee turhankin pitkälle päättäväisyydessään, mutta on päättänyt olla katumatta päätöksiään.
Mutta töllöntöitä tehdessään se osaa rehellisesti tunnustaa syyllisyytensa ja ottaa urheasti vastaan ragaistuksensa.
Nitka ei ole koskaan kuunnellut äitinsä neuvoja, eikä kenenkään muunkaan. Se on muodostanut itse omat periaatteensa ja  mielipiteensä. Ja koska kauris ei muiden mielipiteitä juuri kuuntele, sitä on vasaksi harvinaisen vaikea johtaa harhaan. Pikku haamutarinat ja namupalkinnot eivät riitä saamaan naaraasta hylkäämään omat aivonsa ja uskomaan sataprosenttisesti toisen kertomukset.
Nitkalla onkin usein tapana kyseenalaistaa asioita ja pohtia, onko sitä huijattu.
Kauris suuttuu helposti, varsinkin jos sitä ei kuunnella, tai se aliarvioidaan. Suuttuessaan se joko huutaa ja riehuu, tai mököttää ja pitää mykkäkoulua. Lyhyt pinna ei ehkä ole kaikkein paras yhdistelmä naaraan muun luonteen kanssa, mutta ainakaan se ei ole pitkävihainen. Muutama minuutti ja yksikin kiltti sana riittää palauttamaan Nitkan elämän takaisin normaaleiin uomaansa.
Pieneksi vasaksi naaras on kasvanut harvinaisen itsenäiseksi. Se osaa kuljeskella yksin metsässä ja varoa ampiaispesien sijaan oikeita vaaroja, kuten petoja. Nitka kyllä tietää, että karhua, sutta ja ilvestä täytyy juosta karkuun, eikä riskeeraa henkeään moisten kanssa. Vasa on ehkä uhkarohkea, muttei idiootti.
Vaikka Nitkalla on tapana tutustua ja ystävystyä nopeasti, se valikoi kaveripiiristään vain harvat, joille se uskoutuu koko sydämeltään ja sielultaan. Jos on päässyt tälle harvojen listalle, on saanut naaraasta uskollisen, rehellisen ja kuolleen ruumiinsa ylikin suojelevan ystävän, joka ei koskaan jätä pulaan.


M E N N E I S Y Y S

Nitkan äiti ei toivonut itselleen vasaa. Ei siksi, ettei pitänyt ajatuksesta omasta lapsosesta, vaan siksi, että naaraan elämä oli sekaisin ja mielensä masentunut.
Pieni, kaunis vasa, joka oli täydellinen sekoitus äitiään ja ruostekurkkuista, nimettömäksi jäänyttä isää, ei syntynyt onnelliseen maailmaan. Pikkuisen äiti oli vakavasti masentunut ja vaelteli ponnettomasti jälkikasvunsa kanssa hieman Häivähdyksen ulkopuolella.
Onnettomasta äidistään huolimatta Nitka oli eloisa ja varsin pirtsakka tapaus, jolla oli tapana tutkia kaikkea piikkipusikoista karhun luoliin. Turvalliset asiat eivät siis pikku prinsessaa kiinnostaneet.
Vähitellen Nitka ajautui äitinsä kanssa Häivähdyksen neutraalille, ei kenenkään maalle kahden kinastelevan lauman väliin.
Äiti oli ollut kovin poissaoleva. Koko Nitkan lyhyen elämän ajan apea kaurisnaaras oli itkenyt joka päivä sitä, kuinka surkeaa hänen elämänsä oli ja että hän joutui vahtimaan kaistapäistä vasaa kaiken lisäksi.
Eräänä päivänä koitti se päivä, kun Nitkan äiti ei kestänyt enää. Se sanoi vasalleen hyvästit ja juoksi kauas, kuuntelematta pienokaisensa itkua. Niin kauas, kunnes pääsi jyrkänteelle sinetöimään kohtalonsa.
Nopeasti jälkeen jäänyt Nitka väsyi ja jäi itkemään syksyiselle niitylle yksin ja peloissaan.


F A N - A R T

M U U T A Liikkuu enimmäkseen Medoran kanssa
Ottoäiti: Medora
Kummi: Pähkinä (tulossa)

Pelaaja: Varpus
avatar
Varpus
Mode
Mode

Viestien lukumäärä : 1434
Join date : 19.12.2012
Ikä : 19
Paikkakunta : Kuopio

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa