Luca

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Luca

Viesti kirjoittaja Riemu lähetetty La Syys 06 2014, 00:04



Nimi: Luca [Lausutaan: Luka]
Kutsumanimi: Luca, mahd. pilkkanimitykset
Ikä: 1 vuotta ja 2 kuukautta
Sukupuoli: Hirvas
Laji: Valkohäntäpeura
Lauma: Pohjoinen
Asema: Hylkiö

SeuranhakuSuhteetAikajana

I don't know where I'm at
I'm standing at the back
And I'm tired of waiting
Waiting here in line, hoping that I'll find what I've been chasing.



Ulkonäkö:

Korkeus (Aikuisena): 110 cm
Pituus: 170 cm
Paino: 130 kg
Silmien väri: Sysimustat, kuin "pohjattomat lammet keskellä valotonta yötä."
Rakenne ja väritys: Vielä vasamaisen hontelo, lihakset osoittavat jo nopean kasvun merkkejä, mutta hirvas on kuitenkin huomattavasti kevyempi kuin muut ikäisensä hirvaat. Perinyt isältään pienehkön koon verrattuna muihin hirvaisiin, mutta kasvava lihaksisto korvaa sen sitä paremmin, mitä vanhemmaksi Luca varttuu. Pitkät ja jäntevät jalat, joista löytyy ponnistusvoimaa ja karvan alla värähtelevät lihakset,  jotka antavat Lucalle voimaa. Kauris treenaa lihaskuntoaan lähes päivittäin pärjätäkseen muiden kanssa usein syttyvissä tappeluissa.
Pohjaväritykseltään Luca on täysin musta. Etujaloista jatkuu selkään leveä valkea kuvio, joka kantaa läpi koko selän aina niskaan asti selkärangan tavoin. Otsa on musta, samoin turpa, mutta molemmissa poskissa ja silmien ympäristössä väritys vaihtuu valkoiseksi, joka jatkuu koko korvan sisäpinnalla. Mustien korvien ulkopinnoissa on vaakatasossa kolme valkeaa juovaa. Vuosi vuodelta suuremmiksi ja vahvemmiksi kasvavat sarvet ovat kauttaaltaan mustat. Terävät ja vahvatekoiset sorkat ovat edestä valkeat ja takajaloista mustat.
Silmien ympäriltä löytyy hieman tummempaa karvaa, mitkä vain korostavat tummia silmiä ja saavat Lucan näyttämään samaan aikaan sekä uhkaavalta että väsyneeltä. Muista pohjoislaisista ehkä eniten erottava piirre on kuitenkin valkeat pilkut molemmissa kyljissä, jotka kertovat siitä, että Luca ei ole täysiverinen pohjoislainen.

Arvet: Nuoresta kehosta löytyy jo nyt pienehköjä arpeutumia, sekä erikokoisia uusia ja vanhoja haavoja, jotka näkyvät epätasaisina kohoumina turkin alta. Luca on kuitenkin saanut jo yhden hyvin näkyvän arpeutuman: koko tuon oikeanpuolisen kasvon lävistää kaksi sarvien piikkien jättämää arpea korvantyvestä aina leuan alle välttäen vain täpärästi silmän.

Ilmeet, eleet ja liikkeet: Monista hylkiöistä poiketen Luca ei kulje katse maassa ja varo katsomasta kehenkään. Hirvaan ryhti ei ole mikään paras, hän kulkee lähes poikkeuksetta pää aavistus kumarassa, mutta tarvittaessa osaa kyllä senkin kohottaa ylös. Vaikka Luca vahvistuukin jatkuvasti ja saa lisää massaa, ovat hirvaan liikkeet kuitenkin hämmästyttävän kevyet ja varsinkin hiljaiset. Monelta kauriilta jääkin usein huomaamatta Lucan ilmestyminen paikalle. Lucan ei ole nähty lähes koskaan hymyilevän, tai jos on, se on ollut harvinaista ja silloinkin hymy on ollut yleensä kitkerä, ei niinkään aito hymy, hirvaan elämässä kun ei ole ollut paljoa hymyn aihetta. Kauriin korvat näyttävät siltä, kuin ne olisivat lukkiutuneet ikuisesti luimivaan asentoon. Varsinkin vieraiden seurassa Lucan katse on yhtäaikaa varautunut, epäilevä ja vihaisen pelokas. Hän ei mielellään näytä tunteitaan, etenkään pelkoa, jonka varautunut kehonkieli tekee selväksi. Luca ei pidä siitä, että häntä kosketaan, ja hän pysyykin yleensä monen metrin etäisyydellä muista.

Ääni: Luca ei tunne tarvetta puhua kohteliaasti kenellekään ja taas toisaalta, silloin kun hylkiön olisi hyvä vain pitää suunsa kiinni ja pysyä taustalla, Luca avaa suunsa. Ääni on yleensä tunteeton, mutta äänensävyt pysyvät melkein aina negatiivisina, kitkerinä tai vihaisina.
Tunnuskappaleena Jason Walker - Down, esittelyt lyriikat kys. kappaleesta.
Ääninäyte tulossa.

I shot for the sky
I'm stuck on the ground
So why do I try, I know I'm gonna fall down
I thought I could fly, so why did I drown?
Never know why it's coming down, down, down.



Luonne:

Häivähdyksen metsä on tuskin saanut kantaa montakaan yhtä vaitonaista ja varautunutta peuranuorukaista kuin mitä Luca on. Nuoresta iästään huolimatta hirvas on käsittänyt aivan tarpeeksi hyvin, mitä tarkoittaa olla hylkiö, ja vaikka se sotiikin hänen perimmäistä luonnetta vastaan, on Luca oppinut varovaisuutta ja epäluuloa muita kohtaan aivan liikaakin. Tosin, Luca ei käyttäydy kuin monet muut hylkiöt, häneltä löytyy liikaakin uhmaa ylempiarvoisia kohtaan, mikä ei ole ollenkaan hyväksi hänen terveydelleen..

Nuori hirvas viihtyisi parhaiten yksinään samoamassa pitkin metsiä. Laumaeläimenä tämä käy kuitenkin hyvin ristiriitaiseksi, joten Luca tuntuu aina ajautuvan puolivahingossa muiden tielle. Väärä, pilkullinen väritys ja hylkiön asema ei ole omiaan auttamaan nuorikkoa, se saa muut lähinnä vain nauramaan ja pilkkaamaan alempiarvoistaan. Lucan kasvoilla on enää harvoin havaittu hymyä, keskustelutilanteessa hän on aluksi hyvin vaitonainen ja pysyy aluksi reilun kosketusetäisyyden ulkopuolella. Ruipelonpuoleinen hirvas on oppinut jo aivan liian hyvin, että kaikki eivät ole sitä miltä näyttää, eikä maailma ole täynnä ruusuilla tanssivia kilttejä kauriita.

Hirvaan kanssa kontaktin luominen on jo sinänsä vaikeaa, Luca kun epäilee kaikkea ja kaikkia. Parhaiten tehoaa rento ja rauhallinen käytös, joka antaa kauriille aikaa sulatella tilannetta. Synkeänpuoleisen ja jopa masentuneeksi kuvatun hirvaan sanat omaavat useasti oman pistävän sävynsä, vaikka hän ei haluakaan loukata ketään. Joskus vain hyökkäys on paras puolustus, olkoonkin sanallinen.
Sanat eivät kuitenkaan tehoa niihin, jotka ovat ottaneet Lucan silmätikukseen. Kauris ei myönnä pelkoa, mutta se kuultaa koko hänen olemuksestaan: mitä heikko ja nuori hirvas voisi mitään suurelle joukolle? Monet ovat arpeuttaneet hirvaan sielua ja ruumista ja jokaisen arven myötä Lucan luotto muita kohtaan käy entistä vaikeammaksi ansaita.

Hankalasti lähestyttävä ja sulkeutunut kuori kaipaa vain sellaista, joka osaa tulla maltillisesti lähelle ja purkaa kuoren hellästi. Luca syttyy hitaasti uusille tuttaville, mutta ystävät ovat ratkaiseva tukipilari, joka auttaa pitämään hirvaan kasassa. Hän kaipaa ymmärrystä ja hyväksyntää, rakkautta ja huolenpitoa, vaikka piilottaakin kaiken sen piikikkään, kovan, mutta samalla pelokkaan kuorensa alle, toivoen jotakuta, joka saisi hymyn hänen huulilleen. Kauris on huono puhumaan tunteistaan, ja vaikka tuntisikin palavaa rakkautta jotakuta kohtaan, se luultavasti jää vain hänen omaksi tiedokseen.

Vanhempana: (Luca tulee kehittymään pelien myötä, joten lisäilen tietoja sen mukaan, mihin suuntaan Luca muokkaantuu)
Luca on oppinut lujemmaksi ja määrätietoisemmaksi. Koon kasvaessa myös varmuus on kasvanut ja nyt hirvas pystyy vastaamaan tuleen tulella - tosin samaan aikaan Lucan vihamiehet vain voivat koventaa otteitaan.


I shot for the sky
I'm stuck on the ground
So why do I try, I know I'm gonna fall down
I thought I could fly, so why did I drown?
Never know why it's coming down, down, down.
Oh I am going down, down, down
I can't find another way around
And I don't want to hear the sound, of losing what I never found.
Menneisyys:
Lucan kohdalta elämä tuntui päätetyltä jo ennen kuin se sai edes alkunsa. Väärin asettuneet tähdet eivät suoneet armoa vasalle, joka tulisi olemaan syntymästään asti hyljeksitty, kun enemmän tai vähemmän suostumusta saaneena eteläinen hylkiö Karhunkallo  pääsi käymään pohjoislaisen hylkiön Debran selässä, mistä sai alkunsa uusi kauris.

Debra oli ollut aina hylkiö, hän oli kohtelias mutta pelokas, eikä olisi halunnut saattaa uutta vasaa maailmaan. Näin kuitenkin kävi, ja kesällä Debra synnytti yhden terveen  hirvasvasan. Hän ei ollut kertonut kenellekään varsan isää, mutta kauhukseen hän sai huomata, että Lucan pilkut eivät haalistuneetkaan kahden viikon jälkeen. Karhunkallo-nimisen hirvaan vika, Debra kertoi Lucan kysyessä asiasta, eikä Lucaa enää kiinnostanut kysellä siitä sen enempää, hän kun ei koskaan isäänsä nähnyt.
Äidissä ja pojassa oli äärimmäisen paljon yhdennäköisyyttä, lukuunottamatta Lucan pilkkuja. Muu lauma ei kovin haltioissaan tästä ollut, ja jos mahdollista, niin Debra sai entistäkin voimakkaamman hylkiön leiman ja Luca sen mukana.

Debra ei ollut kykeneväinen suojelemaan vasaansa vihamielisiltä ja halvan huvin tarpeessa olevilta laumalaisilta. Ikää ei ollut edes montaa kuukautta, kun nuori Luca joutui ensimmäisen kerran muiden kauriiden riepottelemaksi ja sai siitä ensimmäiset arpensa. Debra ei tiennyt, kuinka olisi vasaansa voinut auttaa, joten hän vain jättäytyi sivuun ja toivoi parasta. Niin kävi useaan otteeseen.

Luca lähti emänsä luota niin nopeasti kuin mahdollista. Hän ei enää halunnut nähdä Debraa, jolla ei tuntunut olevan kovin kummoista halua suojella poikaansa. Luca oli vuosikas, kun joutui ensimmäiseen kovempaan otteluun ja oli vähällä puolisokeutua. Muistoksi tuosta kamppailusta Lucalle jäi arvet halkomaan kasvojaan.

Isä: Karhunkallo (Haiko)
Emä: Debra (npc)


Muuta:

- Kärsii välistä syömishäiriöstä, jättäen välistä lähes kokonaan syömättä ja syöden sitten vasta pakon edessä ja lievistä paniikkikohtauksista.
- Inspiraation lähteenä Lucaa luodessa toimi Percy Jackson -sarjan Nico di Angelo.

Pelaaja: Riemu


Luca
Seuranhaku
Tulossa: Kindra, Cerec

Riemu
Melkein sarvensa saanut
Melkein sarvensa saanut

Viestien lukumäärä : 213
Join date : 08.07.2013
Ikä : 16
Paikkakunta : Nilsiä

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa