Tuhka

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Tuhka

Viesti kirjoittaja Miltu lähetetty Su Loka 13 2013, 07:34




Nimi: Tuhka

Sukupuoli: Naaras

Ikä: 3 vuotta

Lauma: Eteläinen lauma

Asema: Vasavahti

Luonne

Tuhkaa voisi kuvailla lyhyesti vain sanoilla: Kiva, mukava, huolehtiva, mietteliäs, jos näkisi naaraan ensi kertaa. Tuhka on toki näitäkin, mutta myös paljon muuta. Yllämainitut luonteenpiirteet ovat arvattavia ensivaikutelmia. Kun Tuhkaan uskaltaa tutustua pikkuhiljaa, saa tietää tästä aina vähän lisää. No, ensinnäkin Tuhka osaa arvioida seuralaisensa; Onko peuralla pahat mielessään vai onko tuo ystävä. Tämä ei meinaa ajatusten lukemista, ei! Tämä meinaa sitä, että Tuhka lukee peuran eleitä ja ilmeitä, ja saa tietää, onko peurasta ystäväksi. Ensinäkemältä Tuhka on vähän varovainen vieraan kanssa, mutta silti ihan kiltti, ja hymyilevä. Tuhkan kanssa pitää käyttää aikaa, ennen kuin voi alkaaluoda mitään ns.''vakavampia'' suhteita, kuten vaikka seurustelemaan. Tuhkalla on herkkä omatunto, joka ei halua naaraan valehtelevan. Joskus Tuhka sanoo hätävalheita, jotka ovat uskottavia, mutta myös sellaisia, joilla ei ole oikein mitään merkitystä. Tuhka saattaa puhua jostakin peurasta selän takana pahaa, mutta usein sille on hyvä syy. Tätäkin Tuhka haluaisi harventaa ja poistaa kokonaan, mutta aina se ei ole mahdollista. Tuhka omistaa äidillisen vaiston, vaikkei emä olekkaan kellekkään. Tuhka osaa lohduttaa, ja olla tukena. Naaras on aina hyvä kumppani, ja rohkea persoona. Peura on myös joskus salamyhkäinen. Yleensä kun se haluaa mietiskellä rauhassa ja olla yksin, se sanoo joko tarvitsevansa unta, voivan vähän huonosti tai sanomalla, että sen pitää tarkistaa yksi asia. Joskus joku saattaakin ihmetellä keskustelun keskellä kuullessaan yhtäkkiä edellämainitun lauseen ihan yhtäkkiä. Sorkkajalka on myös neuvokas. Jos pitää, Tuhka osaa keinotella itsensä tilanteesta pois. Joskus taas tuo osaa hädänhetkellä näytellä kuollutta, mutta se on harvinaista, koska jos Tuhkaa joku peto saattaa luulla oikeasti kuolleeksi, tottakai se voi käydä vielä elossa olevan Tuhkan kimppuun ja raahata pesälle. Jos Tuhka vihaa jotakuta, tai ei halua olla tuon seurassa, ilmaisee tuo sen selkeästi. Jos kyseinen peura on vihan kohde, häätää Tuhka sen äkäisesti ja uhmakkaasti pois läheltään, ja tekee selväksi, ettei halua nähdä toista enään ikinä. Jos taas kohde on semmoinen, josta Tuhka vain ei pidä, yleensä naaras kohtelee kyseistä peuraa kuin ilmaa. Näin Tuhka osaa välttyä riitatilanteilta, joista se ei pidä ollenkaan.

Menneisyys: Matkojen päässä täältä, kumminkin sisämaassa, nummien ja metsien keskellä oli valkoharmaa peuranaaras keskellä kukkivien kevätkukkien. Alkunsa sai Tuhka, ja tuon kaksoisveli Gibby. Ensimmäisinä päivinä kaikki oli hyvin, ja ihanasti: Tuhka leikki Gibbyn kanssa, ja vasojen vanhemmat olivat sovussa keskenään. Pian kumminkin se kaikki muuttui. Tuhkan ja Gibbyn emä, Lei, ei ollut vielä kuullut mustaan, ja voimakkaan valkohänpäpeurahirvaan kokoamasta laumasta, ja siitä, että nuo kulkivat laumalta toiselle tuhoten ne. No, eihän Tuhkan ja Gibbyn perhe vielä mikään lauma ollut, mutta se olisi voinut olla lauman alku. Tämä musta hirvas, Gordon sitten saapui peuraperheen luo. Se haastoi Lein puolison, Jimyn kaksintaisteluun. Jimy oli selvästi heiveröisempi, mutta viha korvasi voiman. Kaikesta huolimatta, Gordon sai surmattua Jimyn parissa minuutissa. Tuhka ja Giby olivat emänsä Lein kanssa piilossa. Ne olivat kerenneet pakenemaan metsän reunalle taistelun lomassa. Siksi Lei teki vain sen takia, koska Jimy oli sanonut tulevansa jäljessä. Hirvasta ei kuulunut, vaikka Lei, Gibby ja Tuhka odottivat. Lei olisi voinut ehkä odottaa kauemminkin, mutta vasoille tuli kylmä, ja myrsky oli nousemassa. Neuvokas emä sitten kannusti vasoja seuraamaan kannoilla, kun tuo käveli kohti kylmää luolaa. Pian kolme peuraa pidättelivät kylmässä luolassa sadetta. Lei juotti vasansa, ja piti huolta, ettei noiden tullut kylmä. Seuraavana aamuna, myrskyn laantuessa Lei katsoi herättyään luolasta ulos. Aurinko paistoi, mutta myrsky oli tuhonnut metsän: Puita lojui siellä täällä, linnunpesätkin olivat pudonneet, ja tuuli oli romauttanut jopa mäyrienkin ja muiden vastaavien eläinten pesiä. Joitakin kuolleita hiiriä lojui maastossa. Valkoharmaa peuranaaras katsoi sitten luolassa nukkuvia vasojaan. Pieni hymynpilke, ja tuo tuuppasi sisarukset hereille. Lei juotti vasat, ja sanoi että oli lähdettävä kauas. Niin sorkkajalat lähtivät vaeltamaan pois Gordonin tuhoamalta alueelta, siinä toivossa, että löytäisivät turvallisen elinpaikan. Tunteja, päiviä, jopa viikkoja saattoi kulua. Vasat olivat jo kasvaneet sen verran, että ne opettelivat syömään ruohoa ja puun kaarnaa, mutta se oli vain toiveen pilke todellisesta selviytymisestä. Kun noin 3 kuukautta oli kulunut, Lei ilmoitti jälkeläisilleen, että he olivat oikeassa paikassa, kun he olivat saapuneita Pohjoisen lauman ja Eteläisen lauman välille. Tuhka meni Eteläiseen laumaan, Gibby, ja Lei sanoivat, että he jatkaisivat varmaankin matkaa. näin Tuhkasta oli varttunut aikuinen valkohäntäpeura.

Ulkonäkö:
Tuhka on nimensä mukainen myös ulkonäössä. No, peuran rakenne on siron ja keskiraskaan väliltä, hieman keskiraskaan puolelle kaartuva. Jalat ovat pitkät, ja voimakkaat, joustavat, ja hyvät juoksemisessa. Sorkat ovat hiilenmustat, terävät ja kauniin muotoiset ja kiiltävät. Korvat ovat keskisuuret, pyöreähköt ja taipuisat, ne korostavat sulavaa ja siroa pään muotoa, ja pitkähköä kaulaa. Selkä on myös taipuisa ja kestävä, mutta sillä pystyy hyppiä paremmin kuin juosta. Häntä on aika ohut, keskipitkä peuralle. Rintakehä on sopusuhtainen, ja se sulautuu muuhun kehoon hienosti. Turkki on laadultaan sileä, keskipitkä, talvella muutamia senttejä pitempi. Siirrytään väritykseen ---> Pää/pohjavärinä toimii vaaleanhopeanharmaa, ja tummempi harmaa. Selkään on muodostunut otsapenkereeltä alkava tummanharmaa kuvio, joka tekee kauniin yhdistelmän mustan, ohellakulkevan viivan kanssa, päättyen hännän tyveen. Hännän väri on valkoinen, alapuolelta aavistuksen verran musta. Tuhkan turpa on vaalenharmaa, silkkinen ja hienovarainen. Silmät ovat kauniin opaalin muotoiset, ja vaaleansiniset, joista paistaa äidillinen, uskollinen katse.
Roolipelaaja: Miltu

Miltu
Pelokas vasa
Pelokas vasa

Viestien lukumäärä : 5
Join date : 13.10.2013
Paikkakunta : Kokkola

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa