Mato

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Mato

Viesti kirjoittaja Varpus lähetetty Ma Helmi 18 2013, 05:25


Profiilikuva


N I M I: Mato
K U T S U M A N I M I: Mato, Rotta, Kirppukasa..
L A J I: Valkohäntäpeura
S U K U P U O L I: Hirvas
I K Ä: 4v. (aikuinen)
L  A U M A: Pohjoisen metsän lauma
A S E M A: Hyvin alhainen
P I T U U S: 167cm.
S Ä K Ä: 130cm
P A I N O: 100kg


U L K O N Ä K Ö

Mato on ulkomuodoltaan perin kummallisen näköinen. Sillä on lyhyt runko ja niiden jatkeena pitkät jalat. Tämä saa hirvaan näyttämään äärimmäisen kömpelöltä, eivätkä vääntyneet etujalat ainakaan muuta käsitystä. Mutta oikeastaan etujalkojen muoto ei vaikeuta, tai kipeytä hirvaan liikkumista millään tavalla. Tähänkin asti Madon selviytymisen valttikortti on ollut pitkistä honkkelijaloista saatu kova vauhti, sekä eräänlaisina aivoina toimiva mielikuvituksen tuote, Modo.
Mato on hyvin laiha ja näyttää selkeästi lihaksettomalta. Mutta tällainen ulkonäkö on osittain hermovian seurausta: hirvaalla on kyllä juuri ja juuri tarvittava määrä lihasta, mutta se ei näy ulospäin. Sillä on luiseva selkä, josta voi melkein silmin erottaa nikamat ja luonnottoman laihan vatsan.
Madon vänkyrät etujalat johtuvat siitä, että se oli liian suurikokoinen sikiö, ja mahtuakseen kohtuun sen etujalkojen oli pakko kasvaa koukkuun. Ja hermovika taasen johtuu emon saamasta vakavasta sairaudesta, joka vaikutti Madon kehittymiseen varhaisessa vaiheessa.
Madon turkki on paikoin tavallista pidempää ja hyvin takkuinen. Sen väritys koostuu monen sävyn kirjosta, mutta pääväreinä toimivat harmaanruskea ja likaisenruskea. Paikoin jopa vihertävä väri ei suinkaan johdu karvoista, vaan niiden päällä kasvavasta jonkinmoisesta levästä, jonka uros on saanut seuralaisekseen.
Madolla on sentään jotain valkohäntäpeuramaista, nimittäin musta ja karvaton turpa, sarvet ja valkoinen hännänalus. Mutta hirvaan silmät ovat vähän vähemmän normaalit: Ne ovat hieman soikean pallon muotoisen, pollottavat ulos päästä ja niissä on syntymävian vuoksi jonkinmoiset kaksoispupillit. Eli mikään normaali kauriinkuvatus ei todellakaan ole.


L U O N N E

Mato ei ole hullu tappaja, mutta muutama ruuvi sen päässä on sen verran löysällä, ettei sen omalaatuinen käytös voi jäädä muilta huomaamatta. Ensinnäkin kauris on hajamielinen ja saattaa useinkin harhautua aiheesta ja yksinkertaisesti lakata ajattelemasta. Kirjaimellisesti. Rotan päässä ei kyllä muutenkaan kulje juuri mikään, eli uros on yksikertaisesti tyhmä.
Madon mieli ei riitä ymmärtämään monimutkaisia asioita. Siksi urokselle pitää ilmaista asiat hyvin selkeästi. Yksinkertaisuuden huomaa myös kauriin puhetyylistä. Mato ei välttämättä puhu lainkaan aiheeseen liittyviä asioita, vaan saattaa äkkiä sanoa mitä tahansa. Syynä on vääräjalan mielikuvitusystävä Modogzeucks. Myös Modoksi kutsuttu Rotan mielikuvituksen tuote on ilmeisen kammottavan näköinen valkohäntäpeura, jonka käskyjä uros tottelee sokeasti. Jos sen mielen sopukka, eli Modo käskee kauriin tappaa itsensä, sen se myös tekee. Modo on ainoa, johon Rotta luottaa ja se puhuukin mielikuvitusystävälleen usein. Tästä saattaa johtua uroksen ajoittaiset yksinpuhelut.
Mato saa ajoittain ahaa-elämyksiä, tajutessaan mitä yksinkertaisimpia asioita, jotka on sattumoisin juuri äsken unohtanut. Mikään muistin ihmelapsi kauris ei siis ole. Rotta ei oikeastaan koskaan muista, ketä on tavannut, vaan muistot pyyhkiytyvät sen tyhjää kolisevasta pääkopasta hyvin nopeasti. Ehkä jotkut erikoisemmat yksilöt se saattaa muistaa, mutta pääasiallisesti siltä on turha odottaa toverillista vastaanottoa seuraavalla tapaamiskerralla.
Mato ei ymmärrä vaaraa, jos ei sitten puhuta pedoista, tai metsästäjistä. Niitä se juoksee karkuun vain, jos Modo niin käskee. Mutta jos se sattuu askelemaan raivotautisen kauriin eteen, ei raukkaparka tajua ollenkaan vaaraa. Ei ainakaan, ennen kuin sillä on sarvet, tai sorkka kyljessä. Siksi onkin suorannainen ihme, että sarvipää on selvinnyt tähän asti hengissä ja turvassa pedoilta.

Madon näköpiiri on erittäin rajoittunut kaksoispupillien takia. Siksi kauris pitää päätään usein alhaalla ja heiluttelee sitä liikkuessaan puolelta toiselle, jotta saisi paremmin havainnoitua ympäristöään. Tämä näyttää usein uhkaavalta, sillä hyökkäävä peura laskee aina päätään, saadakseen paremmin puskettua. Mutta luiseva ja tyhmä kirppukasa, kuten Mato, ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita pahaa.
Korkea ja muutenkin suurikokoinen Mato saattaa kuitenkin vahingossa käyttää voimaa vähän liikaakin. Uros ei tunnu hallitsevan voimankäyttöään, vaan saattaa tuupata, tai silittää vähän turhankin kovakouraisesti. Syy tähän on tyhmyyden lisäksi tunnottomuus. Mato ei hermostovian takia tunne yhtikäs mitään. Ei kosketusta, kipua, ei mitään ulkoisesti. Kyllä se nälän ja janon tunnistaa, mutta jos sitä tökkäisee neulalla, se ei reagoi mitenkään. Tämä haittaa joskus metsässä kulkemista, mutta uros pystyy kuitenkin juoksemaan yhä pakoon.



M E N N E I S Y Y S:

Madolla oli jo sikiövaiheessa ongelmia. Se oli liian isokokoinen, joten sen etujalat joutuivat kasvamaan vänkyröiksi. Ja lisäksi aivan kehittymisen alkuvaiheessa Rotan emo oli joutunut onnettomuuteen, josta tulehtuneen haavan seurauksena oli saanut taudin. Tauti vaikutti Matoon ratkaisevalla tavalla: Bakteeri vaikutti vakavasti uroksen hermostoon, rakenteeseen ja erityisesti aivoihin.
Siksipä tuloksena oli tyhmä ja rakennevikainen valkohäntäpeuran irvikuva. Valitettavasti Rotan emo ei selvinnyt rankasta synnytyksestä, vaan kuoli uupumukseen ja verenhukkaan. Paikalla ollut sisko Pihlaja otti Madon emon toiveesta vastasyntyneen poikasen huomiinsa ja jakoi omalle pojalleen tarkoitetun maidon myös ruikulalle pikku vasalle. Mato sai heti hyljeksityn maineen Pohjoisessa laumassa erikoisen ulkonäkönsä ja tyhjää kumisevan aivokoppansa takia. Pihlajakin menetti asemansa Madon takia, eikä naaras muutenkaan erityisemmin välittänyt heiveröisestä vasasta. Mitä nyt kävi välillä syöttämässä ja jätti sitten omiin oloihinsa. Oli oikeastaan suorannainen ihme, ettei vänkyräjalka jäänyt vasana petojen uhriksi.
Lähes vuoden ikäiseksi asti nuorella kauriilla ei ollut nimeä ollenkaan, kunnes Pihlajan poika, Myrsky keksi haukkumanimiksi tarkoitetut Madon ja Rotan. Mato hyväksyi nuo nimet ja alkoi esittäytyä pääasiassa Mato-nimellä.
Rotta koki jatkuvaa kiusaamista nuoruusaikoinaan, mutta eipä tyhjäpäinen kauris moisista ymmärtänyt loukkaantua. Uros eleli normaalisti mielikuvitusystävänsä, Modogzeucksen kanssa.
Aikuistuttuaan Mato alkoi siirtyä lauman oloista vaeltelemaan saarelle. Nykyään sille ovat käyneet tutuiksi kaikenlaisen alueet, jopa Eteläisimmät osat. Harmahtava on nimittäin onnistunut livahtamaan tutkiskelemaan maisemia myös vieraslaumassa.

F A N - A R T

M U U T A: Sai vielä alkio-sikiövaiheen välissä hermovian, joka on vaikuttanut sen ulkonäköön ja käytökseen.

Pelaaja: Varpus
avatar
Varpus
Mode
Mode

Viestien lukumäärä : 1434
Join date : 19.12.2012
Ikä : 19
Paikkakunta : Kuopio

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa