Hurmos

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Hurmos

Viesti kirjoittaja Varje lähetetty Ma Helmi 11 2013, 12:29

Hurmoksen säkäkorkeus on Bittersweetin luvalla myönnetty ylärajaa korkeammaksi.
(maksimi säkäkorkeus 130 cm ja Hurmoksen 147 cm) Virallinen lupa myönnetty: 28.06.2013




Nimi: Hurmos
Sukupuoli: Uros
Ikä: 6 vuotias
Lauma: Eteläinen metsälauma
Asema: 2. Komentaja

L U O N N E : Hurmos. Mitä tuo nimi mieleen tuokaan. Ehkä nuoren villikon, joka ei epäile käyttää sarviaan jokaiseen vastaan tuliaan. Ei, ei. Hurmos ei ole sen kaltainen, vaikka hullunkurisen nimen omistaakin. Uros on kiistatta herrasmiehen taitojen omaavissa kärkikolmikossa. Tuo on avoin ja ystävällinen, omalla tavalla hyvin hurmaava. Saa naaraat helposti kiinnostumaan, mutta pitää itse vain aidoista, rehellisistä, luonnostaan kauniista yksilöistä.

Uros on pahoina päivinä vetäytyväinen, kylmäkiskoinen ja ehkä hieman epäkunnioittava. Mutta pahoja päiviä ei onneksi kalenteriin montaakaan mahdu. Hurmoksella on tapana lähteä pitkälle, syvien metsien suojiin jos paha päivä yllättää. Metsä on uroon paikka rentoutua, vapautua kaikesta taakasta. Tuo uskoo eräänlaisiin metsänhenkiin, olentoihin, joita sen viisas Isä tarinoi Hurmoksen ollessa nuori.

Isästä puheenollen. Hurmos on monessa tilanteessa seurannut suuri sarvisen tietäjä Isän sorkkienjälkiä. Tuo on perinyt määrätietoisen, tilanteessa elijän luonteen. Sekä viisaan ja hurmaavan olemuksen. Tämä kaikki yhteenvetona, viisaus, välittämisen voima, avoimuus ja ystävällisyys. Nuo tiivistettynä ruumiiseen, elolliseen metsien kruununkantajaan. Hurmos.

M E N N E I S Y Y S : Hurmos on perujaan Häivähdyksen liepeiltä. Elinvoimainen lauma, missä oli rauha kasvaa sekä vahvistua elämän oikeita koitoksia varten. Laumaa kutsuttiin Niittomaan laumaksi. Niitomaa oli kevyt kulkuista, lehtipuista aluetta. Ihmisten viljelemiä peltoja oli monia. Pelloilta oli helppo varastaa ruokaa, mutta silloin tällöin, ihmisen sattuessa kiväärin kanssa paikalle, sai sarvipää useimmiten surmansa. Hurmoksen isä, Kalma oli kuitenkin aina valistanut poikaansa pysyttelemään erossa pelloista, niimpä Hurmos oli tehnyt niin kuin Isä käski.

Kalma oli pyytänyt haaremiinsa vain  yhden naaraan, Hurmoksen äidin. Seliahin. Seliah oli tyypillinen valkohäntäpeura. Kermatoffeen värinen turkki, pienet sorkat ja suuret, rusehtavat silmät. Seliah oli kaunis, viisas ja pyyteetön. Tuo valisti Hurmosta alusta alkaen toimimaan oman tahdon kanssa. Perheeseen kuului myös ottovasa Lumino. Pienen pieni naaras, joka oli metsäpalojen aikaan jäänyt yksin. Hurmos oli veljen lailla huolehtinut Luminosta, naaraan käydessä alipainon vuoksi miltei kuoleman porteilla.

Hurmos kasvoi isänsä Kalman tiukoissa opeissa. Laumassa eli muutamia saman ikäisiä peuroja kuten Jurine, Sadetta sekä Humina ja Odessa. Odessa oli syntyessään jo suurikasvuinen peura, jonka kanssa Hurmos joutui tämäntästä sarvekkain. Sadetta, oli sievä, valkeuttaan hohkava peuranaaras, johon Hurmos iski silmänsä jo vasa-aikoina. Humina ja Jurine olivat kaksospeurat, uroksia molemmat. He olivat jääneet hyvin heiveröisiksi, ja siitä johtuivat pienet sarvet, ja langan laihat jalat. Humina joutui vasana jo surmansuuhun, eksyttyään laumalaisistaan. Jurinesta puolestaan kasvoi mykkä, tuon vaijetessa rakkaan veljensä Huminan poismenosta. Odessan pilkasta, ainaisesta taistelusta, Hurmoksesta kasvoi aikojen saatossa viisas ja määrätietoinen peura. Tuon tuntiessaan Niittomaan käyvän tukalaksi, otti sorkat maata alleen ja uros lähti vaeltamaan kauas. Retkillään kaukana, tuntemattomilla mailla, tuo kohtasi vaaroja, uusia tuttavuuksia, vihollisia ja joutui selviytymään vaikeistakin tilanteista. Näiden eväiden avulla Hurmoksesta kasvoi viisaan oppi-isänsä Kalman sorkanjälkiä seuraten vahva, itsenäinen ja viisas kauris. Onneaan tuo lähti etsimään Häivähdyksestä, liittyen eteläisiin joukkoihin. Ja ehkäpä, etsimään haaremiinsa naarasta.  

U L K O N Ä K Ö :
Hurmoksesta saa ensivaikutelman, roteva kokoinen, suuri sarvinen. Niinhän tuo onkin, Häivähdyksen korkein ja painavin peura. Uros ei ole liiallisen nopea eikä ketterä, mutta voimaa löytyy senkin edestä. Tuo on päässyt nuoruus iänhuumasta, jossa joka välissä mittelöitiin vastaan tulevien urosten kanssa, ihan vain näytelläkseen taitojaan. Mutta, tuosta nuoruusiän 'tappeluista' uros on kartuttanut kokemusta, ja onkin saanut eräänlaisen ''mestarin'' maineen sarvien käytössä. Tuolla on hyvin mahtipontiset sarvet, joita toinen käyttää vain hätätapauksissa. Sarvet ovatkin kasvaneet hyvin moni piikkisiksi, niimpä nuo valtaisat tappoaseet takertuvat liiankin helposti lähimpään pensaikkoon, oksistoon mikäli uros sattuu olemaan hivenenkään lähellä.

Sarvipään väritys on tummaanruskeaan taittuva. Karva on mattapintaista, ja hyvin karkeata. Karva on ympäri vuoden paksua, kunnes talven koittaessa se paksuuntuu entisestään. Sarvet ovat nelipiikkiset, ja ovat täysissämitoissaan erittäin massiiviset, sekä paksut. Valkeaa karvapeitettä löytyy vatsanpieluksesta, sekä etu- ja takajalkojen sisäpinnoilta aina rintamukseen, ja turpaan saakka. Hännän pielus on tietenkin, puhtaana Valkohäntäpeurana, täysin puhtoisen valkea. Silmät ovat sävyssä aikalailla karvan rusehtavaa. Silmiä ympäröi valkeat rinkulat.

Yhteenvetona, uros on massiivinen, jyhkeä, ja tuon siluetti on lihaksikas ja sarveikas hahmo. Hurmoksen muistaa yleensä jyhkeästä olomuodosta, ja suuren suurista sarvista.

pituus 1,7 m, säkäkorkeus 147 senttiä, paino 169 kg

M U U T A :
☻ Toinen hahmoni Häivähdyksessä
☻ Luotu 11.2.2013
☻ Kuvan taiteillut Alfawolf
 ☻ Komentajan arvostetussa virassa
 ☻ Etsii haaremiinsa naarasta, jonka kanssa saada vasa, jos toinenkin

R O O L I P E L A A J A : Varje


ebin. tulossa Saga Kolja
avatar
Varje
Lauman sotilas
Lauman sotilas

Viestien lukumäärä : 1229
Join date : 29.12.2012
Ikä : 19
Paikkakunta : Siellä sun täällä, enimmäkseen täällä

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa