Sirius

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Sirius

Viesti kirjoittaja Alfawolf lähetetty Ti Tammi 29 2013, 13:50



Kutsumanimi: Sirius
Lempinimi:-
Nimen alkuperä: Nimi tulee kreikan sanasta seirios, joka tarkoittaa kuumaa, polttavaa. Sirius on Ison koiran tähtikuviossa Maasta katsoen tähtitaivaan kirkkain tähti.
Ikä: n. 6 vuotta
Sukupuoli: Uros
Laji: Valkohäntäpeura
Mitat: Säkä 130 cm/pituus 190 cm/paino 145 kg
Lauma/Asema: Pohjoisen lauma. Tunnettu monien lauman peurojen keskuudessa ja toimiikin eräänlaisena lauman taustan turvaajana.

» Seuranhaku

Ulkomuoto:
Sirius on kuten nimensä, ylväs ja komea, kiivas ja luja. Tämä urospeura on räjähtävää voimaa ja uhkarohkeutta viimeiseen asti, mutta kaikkein parhain piirre on uroksessa taito hyödyntää omia avujaan oikein. Sirius on lihaksikas, jäntevä ja teräväsarvinen. Uroksella on voimakkaat jalat ja ne yhdistettynä tämän peuran loputtomalta tuntuvaan kestävyyteen tekevät siitä vaikean saaliin aina, missä tahansa, kelle tahansa. Sirius on nopea juoksija ja vaikka voisi ajatella, ettei se ehdi juostessaan puolustautua, Sirius potkaisee tai sohaisee sarvellaan varomatonta saalistajaa.
Vaikka Sirius on elänyt peuralle melko vaarallista ja vaikeaa elämää, se on jäänyt oikeassa korvassaan olevaa lovea lukuun ottamatta ilman näkyviä arpia. Turkin alla tosin on muistutuksia tämän "Metsän ruhtinaan" elämän koko kirjosta.
Siriuksen sarvet eivät ole lähelläkään sitä komeutta, kuin ne voisivat parhaimmillaan olla, johtuen tosin niiden runsaasta käytöstä. Ylimmäiset sakarat peuran sarvista ovat hioutuneet veitsenteräviksi ja useampi kuin yksi peto on saanut kokea, kuinka tämä urospeura painaa sarvensa kaulavaltimoasi vasten. Siriuksen sarvet eivät siis niinkään ole komeuden vuoksi vaan pelkästään käytönnölliset. Siriuksen sarvet ovat muutenkin aina olleet hidaskasvuiset.
Huomiotaherättävin piirre Siriuksessa on sen väri. Peurauros on nimittäin yönmusta, valkoista turpaa, kaulaa, vatsaa, jalkojen sisäpuolia, silmänympäryksiä ja hännänalusta lukuunottamatta. Nämä kohdat ovat valkoiset. Urospeura omistaa värigeeneisään liikaa tummia tekijöitä, ja sen väri on siksi tummempi kuin muilla peuroilla. Peurauros on siis melanistinen. (melanismi = liikaa väriainetta)
Siriuksen silmät ovat tummanruskeat ja suuret, ilmeikkäät. Korvat ovat peuramaisen suuret, liikkuvaiset, ilmeikkäät, oikeassa korvassa lovi.

Luonne:
Sirius on luonteeltaan kiivas, kireäsanainen peurauros, joka hermostuu helposti mutta on kuitenkin kärsivällinen ja viisas, se tietää, että totaalinen hermostuminen voi olla kohtalokasta. Sirius on vaikea tulkittava, asia, joka ei ole ennen laisinkaan vaikuttanut Sirukseen, voi saada sen raivon partaalle seuraavana kertana. Peurauros on kuitenkin pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja se saa Siruksen joskus nielemään suuttumuksensa. Raivostuessaan Sirius on uhkaava ja pelottava ja uros ei vältä mitään keinoa saadakseen haluamansa tässä mielentilassa. Mutta, kaikesta riippuen, Sirius on kuitenkin vain peura, saaliseläin. Uros saattaa jutella saalisajan kanssa melko rauhallisesti, mutta jos paikalle syöksyy yhtäkkiä toinen uhkaaja, Sirius joko pakenee tai alkaa puolustautua täydellä vimmalla. Sirius kuitenkin ymmärtää tässäkin mielentilassa, mielentilassa, jota peurat kutsuvat "Pakotilaksi", puhetta ja kykenee rauhoittumaan, mikä ei ole kovinkaan helppoa peuralle ja vaatii sen hermoilta paljon. Sirius voi kuitenkin, vailla häpeää, paeta ahdistavasta tilanteesta, se on sen mielestä täysin luonnollista.

Muille peuroille Sirius on etäinen, hiljaisen kohtelias, mutta se riittää, Sirius nimittäin harvemmin lyöttäytyy muiden peurojen joukkoon turisemaan. Se pysyttelee kauempana vahdissa. Vain harvoille peuroille Sirius on rento ja puheliaampi, mutta kuten sanottu, näitä luotettuja on harvassa. Siriuksella on itsellään kolme vasaa saman peuranaaraan kanssa, mutta se ei ole vasoihinsa yhteydessä.
Sudet ja muut saalistajat ovat Siriukselle aina vihollisia, mutta uros on joutunut "alistumaan" puheisiin näiden kanssa, koska se usein partioretkillään törmää näihin. Jos Siriusta kohti hyökätään, puolustautuu Sirius raivolla, potkien ja sarvillaan sohien. Jos uros saa saalistajan pakotettua vaikkapa puuta vasten ja painettua yhden sarvensa kärjen kaulavaltimoa vasten, on siinä vaiheessa parempi luovuttaa, Sirius ei nimittäin aikaile tappaa. Peurauroksen tiedetään tappaneen ihmisiäkin, yksi susi tai koira ei siis sen vakassa paina runsaasti.

Menneisyys:
Siriuksen isä oli Häivähdyksen metsän vanhimmaksi eläneitä peuroja, kutsumanimeltään "Vanha Lovikorva" johtuen sen revityistä ja lovia täynnä olevista korvista. Siriuksen emo taas oli Lilja, tavallinen peuranaaras. Lovikorva ei meinannut valkohäntäpeuraurosten tapaan ottaa osaa vasansa kasvatukseen, mutta Lilja haetutti sen synnytyksen jälkeen luokseen, esitelläkseen Lovikorvalle sen pikimustan pojan. Lovikorva innostui vasansa nähdessään, se oli Lovikorvan syntysijojen peurojen tarinoissa ja ikivanhoissa kertomuksissa esiintyvän "Mustan peuran" kaltainen, musta turkiltaan, valkoinen merkeiltään. Ja uros vielä. Lovikorva päätti rikkoa omaakin vakaumustaan ja ottaa osaa vasan kasvatukseen.

Nuori Sirius osoitti heti ensimmäisistä päivistään alkaen olevansa valmiina syntynyt, se oli peloton, oppivainen ja taistelunhaluinen. Sirius nimittäin onnistui eksymään, ja saamaan ryhmän susia peräänsä. Vasan onnistui kuitenkin eksyttää ahdistelijoistaan pari ja yhden vasa johdatti ihmisten ansaan. Viimeinen susi oli kuitenkin jäljellä, musta nuori urossusi. Sirius kuitenkin näki suden katselevan peuranvasaa hymyillen, sutta kaiketi miellytti vasan tumma väri. Sirius ei aikaillut vaan syöksyi pakoon, musta urossusi perässään. Nuori Sirius onnistui loikkaamaan leveän railon yli ja olkansa yli katsoessaan vasa näki suden seisovan railon toisella puolella, vaikka sekin olisi päässyt yli halutessaan. Susi virnisti häijysti ja kysyi naurahtaen:
"Mikä on nimesi, vasa?"
Sirius pudisti päätään, se meni hämilleen. Suden piti hyökätä, ei kysellä vasan nimeä. Niinpä Sirius hämmentyneenä vastasi:
"Sirius."
Nuori musta susi virnisti ja sanoi sitten ilkeästi:
"Se oli hieno hyppy ikäiseltäsi. Siksi en tapa sinua nyt. Kasva ja kerää lihaa luittesi ympärille. Katsotaan sitten. "
Sirius kauhistui suden ääntä, sehän oli tosissaan. Vasa juoksi holtittomasti läpi metsän, kunnes löysi äitinsä ja vasta kun Lilja oli puolisen tuntia nuollut ja rauhoitellut nuorta vasaa, tämä suostui kertomaan kokemuksestaan. Lilja järkyttyi, mutta kunnollisen peuraemon tavoin kätki kauhistuksensa niin taitavasti kuin kykeni. Muistaen kuitenkin, millaisen peuran Siriuksesta oli määrä kasvaa, Lilja työnsi sen kauemmas ja kertoi, että malttinsa säilyttäen vasa voisi olla saalistajilleen suurempi uhka kuin ne koskaan peuralle. Sirus painoi tämän mieleensä, kuten se oli painanut suden sanat mieleensä ja pitkä, valkokarvainen häntä kiemurrellen Sirius kihisi kiukusta.

Sirius varttui ja voimistui, saaden komeat sarvet päähänsä. Sirius sai sarvet hiukan myöhemmin kuin muut ikäisensä ja sitä kiusattiin sekä sarvien puuttumisesta että väristä. Varsinkin toiset peuranuorukaiset irvailivat Siriuksen kustannuksella, karkoittaen nuoren Siriuksen joukoistaan. Sirius kulki isänsä kanssa metsissä, opettellen varovaisuutta ja viisautta. Siriuksen sarvet kasvoivat lopulta ja nuori peurauros päätti antaa esityksen kiusaajilleen. Sirius otteli saman päivän aikana kolmen pahimman nälvijänsä, Oktavin, Kuusenkerkän ja Hopeasorkan kanssa, voittaen niistä jokaisen. Siriuksen sarvet olivat muiden sarvia pienemmät, ne kasvoivat hitaammin, mutta voimaa ja taistelunhalua Siriukselta kyllä löytyi.
Saatuaan muiden peurojen kunnioituksen Sirius siirtyi laumassa taka-alalle voidakseen vahtia toisia paremmin. Kauan muut peurat puhuivat Siriuksesta pahaa, ajatellen että peurauros kuvitteli olevansa liian hyvä muiden peurojen joukkoon. Sirius kuitenkin muutti toisten ajatuksia pelastamalla joskus kokonaisen lauman ihmisiltä tai susilta. Tämä toi Siriukselle kunnioitusta.

Sirius oli juuri täyttänyt viisi vuotta, kun se haistoi metsässä partiossa ollessaan susia. Kiivas kiukku hyökyi peuran lävitse ja se säntäsi juoksuun, kaartaen susien edelle. Sirius saapui pienen aukion laitaan, jossa neljän suden ryhmä oli piirittänyt emostaan erille joutuneen peuranvasan. Viides susi oli pikimusta. Sirius hyppäsi pensaiden yli, suoraan susien keskelle. Sudet ottivat sen lähtökäskynä ja hyökkäsivät. Se kuitenkin koitui niiden häpeäksi, musta peura seisoi vakaana kuin kallio ja sarvillaan se heitteli hyökkäävät sudet kimpustaan. Musta susi katseli tätä tapahtumaa aukion laidalta ja kun viimeinenkin sen kätyri oli heitetty Siruksen kimpusta, susiuros sanoi aidosti ihaillen:
"Oletko sinä se pieni vasa, jonka armahdin vuosia sitten?"
Sirius nyökkäsi kiivaasti ja tuuppasi peuranvasaa, joka katsoi tiheikkoihin ja perääntyi, kadoten metsän varjoihin. Sirius puhalsi ilmaa sieraimistaan ja sanoi:
"Halusit tappaa minut kasvettuani. Tässä minä olen."
Musta susi kohotti toista kulmaansa ja naurahtaen kysyi: "Oletpa sinä röyhkeä, ruohonpurija. Sinä et kunnioita vahvempiasi."
Sirius nosti päänsä ja sanoi kylmästi: "Vaivainen susi ei ansaitse peuran kunnioitusta."
Tämä sai suden tolaltaan ja musta susi hyökkäsi, valmiina raatelemaan peuran kaulan auki. Sirius kuitenkin väisti kepeästi ja potkaisi sutta, joka jäi nyt sen taakse. Susi lensi kauemmas ja osui läheiseen puuhun. Susiuros tuupertui hetkeksi selkä puuta vasten ja kun se havahtui, se tajusi peuran tulevan täyttä vauhtia kohti, sarvet tanassa, suu vaahdoten. Susi ei ehtisi väistää, joten se odotti iskua. Kuului kova tömähdys ja puu vavahti. Susi avasi silmänsä, jotka se oli sulkenut ja tajusi peuran iskeneen sarvensa suden kaulan molemmin puolin puuta vasten. Peura irroitti sarvensa kevyellä nykäisyllä ja painoi sitten toisen sarvensa terävän haaran suden kaulaa vasten. Susi tunsi terävän sarven painuvan kaulaansa vasten ja Sirius tunsi suden kaulasuonen sykkeen. Kukaan ei tiedä, mitä musta susi ja musta peura sanoivat toisilleen, mutta se tiedetään, että musta susi laumoineen katosi Häivähdyksen metsästä. Metsään toki jäi muita susia, mutta Sirius oli selvittänyt kaunansa sitä vasana säikytelleen suden kanssa. Sen jälkeen Sirius on jatkanut partiointiaan ympäri laumansa alueita.

Muuta:
- Sirius on loistava hyppääjä, se ylittää momimetrisiä esteitä ja pituuttakin se hyppää helposti. Puunrungon ylitukseen peura ei tarvitse vauhdinottoa, se vain hypähtää yli.
- Sirius on loistava uimari, kuten peurat yleensä, mutta harvemmin se ui huvikseen, vain paetessaan tai päästäkseen nopeasti paikasta toiseen Sirius ui.
- Jos toiset peurat ovat siirtyneet aukealle, esim niitylle, syömään, pysyy Sirius metsän suojissa, hieman korkeammalla maaperällä vahdissa. Joskus toiset peuratkaan eivät ole varmoja uroksen läsnäolosta.

Pelaaja: Alfawolf


~Paha on palkittava oikeudella, hyvä hyvällä~

•Seuranhaku

Tulossa Lyra & Cassiopeia

Alfawolf
Sarviaan kasvattava
Sarviaan kasvattava

Viestien lukumäärä : 190
Join date : 29.01.2013
Ikä : 26
Paikkakunta : Pääkaupunkiseutu

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa