Daarian - neuvonantaja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Daarian - neuvonantaja

Viesti kirjoittaja Varje lähetetty La Joulu 29 2012, 17:11

Nimi: Daarian
Lempinimi: Daarin, mutta useimmiten kuitenkin Daarian
Sukupuoli: Naaras
Ikä: 4 vuotias
Lauma: Eteläinen metsän lauma
Asema: Neuvonantajatar
Siviilisääty: Avioitunut viestinviejä Pähkinän kanssa

L U O N N E: Daarian nauttii huomion keskipisteenä olemisesta, muttei ole tippaakaan diivamainen, päinvastoin tuon luonne ja elintavat, olemus ja tekemiset ovat välillä hyvinkin poikamaisia. Daarian on hyväsydämminen, iloinen persoona, joka tuskin viettää huonoja päiviä. Viihtyy urosten seurassa, sillä useimmiten muut naaraat ovat tuota hyljeksineet liiankin pirteän käytöksen vuoksi. Naaraan luonne ei siis kuvasta tavallista valkohäntäpeuran luonnetta. Naaraan itsenäinen luonne on auttanut tuon läpi elämänvuodet, ankarat talvet, vaaratilanteet. Tuon päättäväisyys, viisaus sekä asioiden puiminen ovat useimmiten pelkäksi hyväksi tuolle.

Noniin, eihän Daariankaan ole mikään neiti täydellinen. Tuo tykkää usein värittää hieman asioiden oikeaa todellisuutta, ei tuo valehtelia ole mutta suurentelu on naaraalle pinttynyt pahatapa. Ei se kuitenkaan ole tuota suurempiin vaikeuksiin kuljettanut, sillä naaraalla on oikeat puhelahjat. Tuon heleä ääni yhdistettyinä viisaisiin sanoihin on oikea täysosuma, eikä siinä vanha ja valaistunutkaan voi kuin hyväksyä tuon.

Poikamaiset tavat, keskipisteessä olemisesta nauttimininen, kovaäänisyys ja riekunta yhdistettynä viisauteen, päättäväisyyteen sekä puhelahjoihin. Miten tämä kaikki toimii yhdessä ? Eihän naaras tietenkään koko ajan riehu ja mekasta, tai puhu viisaita sanoja. Tietyissä tilanteissa, missä se kokee itsensä turvatuksi, Daarian voi vaihtaa hieman vapaalle, antaa kaiken ilon kuplia sydämmestä, mutta hiemankin kiperissä tilanteissa äkisti tuosta muuttuu viisas ja rauhallinen. Mutta silti Daarian tunnetaan riekkujana ja huumoriluonteisena naaraana.

Tähän ihastuttavaan villikkoon, rauhalliseen viisauksia laukovaan naaraaseen tutustu ihmeessä ! Ja luonnetta selviää enemmän roolittaessa, tietenkin !

M E N N E I S Y Y S: Daarian syntyi hyvin alue-, ravinto-, sekä jäsenrikkaaseen laumaan. Tuon synnyinlauma oli siis kaikin puolin rikas, ja mukavuuksiin tottunut Daarian ei olisi uskonut vielä taistelevansa joku päivä hengestään.

Sen ensimmäinen vuosi oli kuin ruusuilla tanssimista. Laumalaiset ottivat uuden tulokkaan hyvin vastaan, niinkuin muutkin samana vuonna syntyneet vasat. Daarian oppi jaloja taitoja lauman tietäjältä, vanhukselta, jota kutsuttiin Oppineeksi. Muunmuassa taitoja selviytyä yksin, taitoja oppia tuntemaan tuikituntemattomia kauriita, pelkän ulkonäön perusteella. Daarian opetteli ahkerasti, mutta mielessään nauroi kaikelle tälle, ei se uskonut ikinä joutuvansa käyttämään näitä selviytymisen taitoja. Samaan aikaan syntyneet vasat, Diana ja Deenus, olivat Daarian parhaat ystävät. He tutkivat ahkerasti lähimaastoja joka päivä, leikkivät ja hyppivät matalissa puroissa, pyydystivät perhosia, ja kaikkea idyllistä mitä voi vain kuvitella. Ensimmäinen vuosi vierähti, ja pienestä ja pippurisesta vasasta alkoi kasvaa jo suurempi, aikuisempi.

Toinen elinvuosi alkoi hyvin. Naaras oli saavuttanut jo korkeutta, silmien kaunis sinertävä väri oli muuttunut voimakkaammaksi, sekä hännänvalkea puhdistunut. Daarianista oli kasvanut kaunis naaras. Myös ystäväpari Diana ja Deenuskin olivat saavuttaneet lisää korkeusmittoja. Kolmikko opetteli elämän perustaitoja edelleen, ja elivät kaikin puolin erinomaista elämää tutustumalla lauman rajoihin, upeisiin reviireihin. Talven tuloa ei voinut kukaan estää, mutta ruokavarastot oli täytetty äärimilleen, paksut talviturkit kasvoivat kasvamistaan sekä jokainen oli henkisesti varautunut. Monipäinen lauma oli varautunut, talvi oli tullakseen.

Kristuksen syntymäpäivänaikoina, joulukuussa iski rajut pakkaset. Maisema oli eloton, lauma pysytteli piilossa. Silloin tällöin joku uskaltautui ulos, muttei kovin moni palannut takaisin. Daarian pysytteli emonsa kanssa eräänlaisessa luolanjäljitelmässä monen muun laumalaisen kanssa. Talvi oli sosiaaliselle, leikkimieliselle ja villille Daarianille vaikea, sillä tuo joutui osikseen pysyttelemään vain paikoillaan. Susilaumoja vaelsi untuvapeitteen varjoamien niittyjen ylitse, vieden mukanaan silloin tällöin muutaman vasan. Suru oli silti suuri koko laumalle, tuo piti aina yhtä, yhden poistuttua keskuudesta, niin kutsutuille paremmille niityille, alkoi suruaika, joka kesti 5 päivästä 2 viikkoon, surunomaisilla se saattoi koitua kohtaloksi .

Eräänä joulukuun päivänä, lähempänä vuoden vaihtumista oli Daarinin emon aika poistua luolasta, hakemaan ruokavarastosta muonaa kahden muun naaraan kanssa. He palasivat, mutta kiihtyneessä mielentilassa. '' Meitä uhkaa suuri vaara '' Daarian emo Emiron ilmoitti. Kolmikko oli havainnut ruokavaraston reitillä suden jälkiä, tuoreita sellaisia. Sekä erotti kaukaa lipuvan, ''susimeren'' . Kaukaa lännestä, aikojen suurin susilauma oli vaihtamassa aluetta, heidän reittinsä pyyhälsi kauriiden reviisin lävitse. Hätääntyneet, kuolemaa pelkäävät valkohännät pysyttelivät piilossa heidän talviluolissaan. Muttei se auttanut, tarkkavainuiset kirsut olivat haistaneet kauriit jo kilometrien päähän, siinä ei piiloutuminen enään auttanut. Kauriit eivät voisi paetakkaan, sillä sankassa lumisateessa moni eksyisi laumasta ja joutuisi pahimmassa tapauksessa suden kynsiin. Niimpä kokenut johtajauros määräsi kaikille ulkonaliikkumis kiellon. Pian sudet saapuivat, ne kävivät agressiivisiksi haistaessaan satoja kauriiden jälkiä. Pian ne löysivät tiensä hylätyille luolastoille. Yhä vihaisemmaksi käyneet sudet alkoivat levittäytyä alueelle. Satapäinen susilauma hajoittautui, ja pian monet luola-osastot paljastuivat. Sudet raatelivat, tappoivat, söivät ja piillottivat puolet laumanruhoista. Hyvinvoivan lauman taru oli lopussa, sen monipäinen mahti oli kutistunut puoleen muutamassa tunnissa. Sudet piilottivat ruhoja, eli ne aikoivat vielä palata. Daarian, ja sen emo Emiron olivat säästyneet iskuilta. Emironin vanhempivuotinen vasa, Daarianin veli Damiron oli menehtynyt. Kuin myös Daarianin isovanhemmat Kimreton ja Greyshakin. Hyökkäyksen jälkeen monet kauriit olivat shokkitilassa vielä viikkoja. Kevään saapuessa johtaja määräsi kaikki normaalein elkein valmistelemaan kevättä, tulevia vasoja. Suurinpiirteihin samoihin mittoihin kasvanut lauma jatkoi normaalia elämää. Daarin kasvoi ja vahvistui. Sen piirteet korostuivat, kaunis veistoksellinen pää jossa tuikkivat kaksi jäänsinistä silmää.

Vasoja syntyi, ja ne varttui. Jossain määrin alettiin keskustelemaan sisäsiittoisuudesta, lauman alkaessa olla liiankin suuri . Sitä tutkittiin, muttei yhtään sisäsiittoisuuteen viittaavaakaan löytynyt. Uusien vasojen jäädessä kitukasvuisiksi, uroksilta puuttuivat sarvet kokonaan sekä monet kuolivat jo 3 elinvuoden jälkeen, ei pedon kynsiin, vaan täysin ennalta-arvaamattomasti. Useista tuli raivohulluja, sekopäisiä juonittelijoita. Jälleen oli lauman idylli murenemassa johtajan tassuihin. Mitä keinoksi ? Vanhentunut johtaja, jota nimitettiin Oikeudeksi Maan Päällä, päätti ottaa langat käsiinsä, ja alkoi karsia laumalaisia. Sekopäitä erotettiin laumasta, tai heidät murhattin, tapettiin tai raadeltiin julkeasti. Näin vältettiin susien hyökkäykset, jos kaurislauma lahjoitti joka viikko yhden kauriin, sudet eivät hyökkäisi laumaan uudestaan. Lauma pieneni, mutta entiset suruajat unohdettiin, ketään ei kuunneltu eikä tuettu. Oli alkamassa lauman uusi aika, Pimeä valottomuuden aika. Johtaja ei tiennyt mitä nuo raivopääksi muuttuneet kauriit tunsivat sisällään. Kuinka heidän sisuskalunsa vastustivat bakteerihyökkäystä lakkaamalla toimimasta, ikään kuin vetäytymällä omaan kuoreensa. Lauman keskuudessa liikkui susien hyökkäyksen mukana ajautunut bakteeri. Vain Oppinut tiesi tästä, se kertoi johtajalle teoriansa '' Joku saastaverinen susi oli saanut haavan räpiköivästä kauriista, ja toisin päin. Suden veri oli sotkeutunut kauriin vereen. Näin oli käynyt monelle kauriille, heidän lisääntyessään sekaveri siirtyi vasoihin, ja jatkui ja jatkui. He tuhoutuvat hiljalleen sisältä, ensiksi käyvät mielipuoliksi, lopulta itsetuhoisiksi kunnes lopulta kuolivat kummalisesti, sisuskalujen lopettaessa toimintansa kummallisesti. '' Johtaja vain nauroi Oppineen teorialle, joka piti paikkaansa. Daarianin kolmannella elinvuodella sairaus oli koitunut monen kauriin kohtaloksi. Emiron, Daarianin emo joka oli saanut uuden vasan sekaverisen kanssa, oli alkanut oireilemaan kyseisellä tavalla. Oppinut tiesi rohdon, joka poistaisi bakteerin sekaverisistä, mutta Oikeus Maan Päällä eli Johtaja ei tahtonut että Oppinut rupesi mihinkään johtotoimiin. Daarian halusi silti keinolla millä hyvänsä pelastaa emonsa. Niimpä tuo lähti vaaralliselle matkalle etsimään rohtoa vuorilta, joita hallitsi ilkikurinen lauma Cotcordos, lauma kotkia. Oppineen opettamat jalot selviytymisen taidot olivat hyödyksi tässä tilanteessa. Tuo löysi rohdon, ja nelisti suoraa päätä takaisin laumaan. Siellä hän kohtasi Emiron, joka tuskissaan huusi, kuoleman rajoilla. Emiron nieli rohdon, kuin myös vastasyntynyt sekaverinen vasa. Vei kuukausia kunnes Emiron oli toipunut normaaleilleen, mutta Daarianin mielestä kaikki oli vaivan arvoista. Vasa ristittiin pelastaneen rohdon nimellä Krateshua.

Kului puolivuotta, talvi teki tuloaan. Laumassa ei ollut enään kuin 5 puhdasveristä, jopa Oikeus Maan Päällä oli kuollut, tuon naitua uuden puolison, sekaverisen Danyonesin . Oppinut oli saatettu puhdasverisenä, onnellisena kuolleena hautaan. Krateshuan veivät Cotcordosin sisarlauman Hayleys Fayngin pelätty johtajatar Gramingjates. Emiron ikävöidessä vasaansa, Daarian tiesi ettei tuo voinut enään elää täällä. Oli aika aloittaa uusi sivu Daarinin elämässä. Juuri ennen Daarianin lähtöä tapahtui se mitä tuo oli pelännyt. Emiron, joka oli ikääntynyt vanhanpuoleiseksi taittoi liukkaalla kalliopolulla niskansa, ja kuoli välittömästi hermoston lamautuessa. Loput laumalaiset, Daarianin lapsuuden ystävä Diana ja Deerin joutuivat suden vietäviksi samalla viikolla, loput jäänet saivat tartunnan eräältä piilosekaveriseltä, joka mielipuolissaan tahtoi lauman tuhon. Siihen oli päättynyt onnellisen, rikkaan, idyllisen lauman pitkä historia.

Kokenut, aikuiseksi kasvanut kaunis Daarian käänsi pilkullisen selkänsä menneisyydelleen, ja suuntasi vaiston omaisesti Pohjoiseen. Siellä tuo kohtasi Eteläisen lauman, joka kantoi kaunaa Pohjoisen laumalaisille. Niimpä naaras liittyi Eteläisiin metsäjoukkoihin ja aloitti uuden, puhdasverisen sivun elämässään.

U L K O N Ä K Ö: Kaunis maitosuklaanruskea karvapeite, jota koristaa valkeat pilkut ympäri selkää. Pitkät, hoikat jalat, sekä pienen pienet sorkat tekevät Daarianista nopean juoksijan. Kauriille tyypilliset suuret korvat korostavat veistoksellisen kaunista päänmuotoa. Kristallisina hehkuvat jäänsiniset silmät luovat oikeanlaista lumoa Daarianin ulkonäköön. Tuolla on pitkät jalat, mutta naaras on niistä huolimatta hyvinkin pienikokoinen. Turkin laatu on silkinpehmeä, ohut. Susien hyökkäyksien aikaan, tuon sai ikuisen arven vasempaan etuseensa, siitä johtuen tuo juoksee hieman eriskummallisella tavalla, mutta on juoksutapansa ansioista erittäinkin nopea. Vahvat takajalat ovat olleet aina naaraan onni. Tuon näkö- sekä tuntoaisti on erinomainen. Rakenne on kaikinpuolin siro, ketterä, nopea ei siis mikään lihaskimppu, voimakas ja kömpelö.
Pituus, 150 cm Säkäkorkeus, 85cm Paino,70 kg

Muuta:
Tässä hieman nimien selvennyksiä, jos et tekstistä ymmärtänyt
Oppinut~ lauman viisain, vanhin, Daarianin ''opettaja''
Oikeus Päällä Maan~ lauman johtaja, jota kutsuttiin tuolla arvonimellä
Emiro~ Daarianin emo
Diana ja Deerin~ ystävät
Krateshuan~ rohto joka poisti bakteerin sekaverisistä, sekä Daarianin pikkusiskon nimi, tarkoittaa eräällä tavalla puhdasta
Sekaveri~ kauris, jonka vereen oli sotkeutunut haavan kautta suden saastaista verta joka kantaa bakteeria vaikuttamatta sudessa ollenkaan
Puhdasverinen~ kauris, jonka veri ei ole saastunut bakteerilla
Monipäinen~ ei tarkoita monta päätä omistavaa kaurista, vaan monipäinen lauma tarkoittaa samaa kuin suuri lauma
Bakteerin aiheuttama sarvettomuus~ Urokset, jotka syntyivät sekaverisestä eivät kasvattaneet sarvia lainkaan. Sillä jo sikiö sai tartunnan, ja elimistön hylkiessä bakteeria elimet ns.''vetäytyivät'' ja tuosta johtuva elimien vajaatoiminta aiheutti sarvettomuuden

HUOM ! Menneisyyden kuvaelma on pyritty kirjoittamaan mahd. paljon kauriiden näkökulmasta. Eräässä kohdassa vetäytyminen luolaan kuulostaa sangen epärealistiselta saaliseläimeltä jonka ruumiinrakenne ja aistit ovat luotu pakenemiseen. Mutta jos olet tekstin kunnolla lukenut, ymmärrät varmasti mitä tarkoitin ! Ja tuo kauriiden kutsuma bakteeri, ei välttämättä ollut bakteeri, mutta Oppinutta pidettiin viisaimpana ja hän luokitteli sairauden bakteeriksi, niimpä myös Daarian kutsui sitä bakteeriksi !

Hahmo luotu: 29.12.2012
Roolipelaaja: Varje


Viimeinen muokkaaja, Varje pvm Ke Elo 28 2013, 11:25, muokattu 3 kertaa

Varje
Lauman sotilas
Lauman sotilas

Viestien lukumäärä : 1229
Join date : 29.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Siellä sun täällä, enimmäkseen täällä

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Daarian - neuvonantaja

Viesti kirjoittaja Varje lähetetty Ma Huhti 01 2013, 11:50

Pieniä muutoksia tietoihin ! (:


ebin. tulossa Saga Kolja

Varje
Lauman sotilas
Lauman sotilas

Viestien lukumäärä : 1229
Join date : 29.12.2012
Ikä : 18
Paikkakunta : Siellä sun täällä, enimmäkseen täällä

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa